Pitihän sitä tähänkin kauten saada yksi aikainen matkaanlähtö sennuille. Kun ei päästy kevätmatkalle niin nyt mentiin seuraotteluun Kotkaan. Ensimmäinen startti jo kello 9, joten varmuuden vuoksi lähdettiin matkaan kello 5 klubilta. Alkuperäisestä porukasta 40 henkeä oli yhteensatumien vuoksi joutunut jäämään pois 6 ja omilla autoilla kesäretkeily mielessä matkusti 20, joten isossa bussissa oli tilaa. Ei tarvinnut pelätä Korona-virusta.
Perillä oltiinkin jo hiukan ennen kello 8:aa, jolloin klubilla vasta siivoojat viimeistelivät hommiaan. Tulihan sinne sitten henkilökuntaakin ja ravintola saatiin auki, joten aamukahvit ennen kierrosta oli turvattu. Klubin kanssa oli sovittu, että bussilla matkustavat lähtevät ensin, koska ovat yhtä aikaa paikalla, omilla autoilla kulkijat sitten tipoittain perässä. Sää näytti ennusteen mukaan ihan kohtuulliselta ja itse asiassa päivän edetessä se taisi yllättää olemalla vielä ennustetta parempi. Kotka ei petä koskaan. Paitsi silloin kerran kun pelisää oli hieno ja pelin jälkeen piti lähteä Meripäiville. Kaikki bussissa valmiina ,kun taivaan portit aukesivat. Kotiin, oli yksimielinen päätös.
Pelistä sinänsä ei ole paljon utta kerrottavaa. Kenttä oli hyvässä kunnossa ja viheriöt sopivan nopeita, leikkuukorkeus 2,8 mm. Muotojan Kotkan viheriöillä on ihan omiksi tarpeiksi ja noilla nopeuksilla niitä täytyy todella kunnioittaa. Muuten voi joutua puttaamaan kolmekin kertaa, siis yhdellä viheriöllä. Paras taisi kyllä olla paikallisen seniorikolleegani 5 puttia! Sattuu sitä omillekin. Kutsussa oli mainittu, että saa itse valita, miltä tiiltä pelaa. Jos olisi miettinyt asiaa hiukan syvällisemmin ennen peliä, valinta olisi ehkä ollut toinen kuin tii 56. Kunnianhimo vaan johdatti ajattelua liian voimakkaasti. Slope tiin 56 ja 52 välillä ei ollut merkittävä, mutta pelaaminen olisi ollut ihan toista, ei tosin puttaaminen. Jälkiviisautta, mutta jotkut paikalliset miehet pelasivat jopa tiiltä 47 ja se näkyy kyllä tulosluettelossa. Oppia ikä kaikki.
No, kisan aluksi sovimme, että lopputulokseen lasketaan 10 pelaajan tulos niin, että näiden joukossa on oltava vähintää 2 naispelaajaa. Kun kotkalaiset veivät viisi ensimmäistä sijaa, ei lopputuloksesta ollut epäselvyyttä. Nämä vii ekaa pelasivat sitä paitsi alle tasoituksensa, pisteitä 40, 40, 39, 38, 37. No huh huh, mitä menoa.Yläsen Eija pelasi 35 ja se riitti kuudenteen sijaan ja oli luonnollisesti paras meistä. Minä, Eko ja Sisko pelasimme kaikki 34, ihan hyvää työtä vieraalla kentällä, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Lopputulos 364 – 332 on karua kerrottavaa, siis kun kyseessä oli pistebogey. Lyöntipelinähän se näyttäisi paljon paremmalta lopputulokselta :). Kiertopalkinto jäi jälleen kuin niin monasti ennemminkin kotkalaisten hoteisiin. Pieneksi lohdutukseksi lähin lippu-kisan väylällä 17 voitti Sisko, vain reilu metri holarista. Jotain kotiin tuotavaa sentään.
Ensi vuonna yritetään jälleen. Josko kotikenttä antaisi paremman lopputuloksen. Kiitos kaikille mukanan olleille. Toivottavasti kesäretkeläisten matka onnistui yhtä hyvin kuin meidän bussilaisten. Uusi bussikuljettajatuttavuus, jonka ajotaidot hyviksi todettiin. Kotona peruuttamalla parkkipaikalta Vanajanlinnantielle, kun parkkipaikka oli niin täysi, ettei bussia saanut ympäri. Ei vielä ihan samaa luokkaa kuin luottokuljettajamme Matti Hämälälisen peruutus Riikassa hotellin seinustalle mutta kelpaa.
Muistiin kirjasi
Heikki