Terveisiä Kotkasta, siellä…

Senioreiden perinteinen seuraottelu Kymen Golfin kanssa käytiin tänä vuonna Kotkassa. 1990-luvun alkupuolelta tätä kisaa on käyty, kotkalaiset selvästi niskan päällä. Meille on herunut vain muutama voitto kotikentällä, viimeksi vuosi sitten. Kotkassa on tullut nenään milloin enemmän, milloin hiukan maltillisemmin. Tawastillakin kotkalaiset ovat aina olleet vaikeasti voitettavia.

Pelipäivän sää oli ihanteellinen hyvälle golfille. Riittävästi lämpöä, ei sadetta eikä liikaa tuulta. Kyllä oli Kotkankin kenttä saanut talvesta osansa. Hankalinta oli se, että viheriöt olivat kovin erilaisia. Minä ainakaan en päässyt sinuiksi niiden kanssa koko kierroksen aikana. Luulen, että haittasi muitakin. Pelimuoto oli pistebogey, joka sopii erinomaisen hyvin tämän kaltaisiin koitoksiin. Se, mikä jälleen kummastutti oli se, että sai valita miltä tiiltä pelaa. Oma vahva mielipiteeni on, että samassa kilpailussa samassa sarjassa kaikki pelaavat samalta tiiltä, piste! Sanotaan, että slope hoitaa erot. Olen kyllä eri mieltä siitä asiasta vaikka se slope-järjestelmän tarkoitus onkin. Saa olla eri mieltäkin, mutta tässä uskossa olen kyllä vahva. Ei tapahdu meillä minun aikanani niin kauan kun vähänkin voin asiaan vaikuttaa.

Yhteislähtönä pelattiin, pelaajia ennätysmäärä 72 plus kuljettajamme Pertti Lehto ulkopuolisena. Laskujeni mukaan molemmilta oli 36 pelaajaa. Aika rauhallisesti edettiin, peliaika taisi olla viitisen tuntia. Monelta tiipaikalta kaksi lähtöä. Kaikkien palattua lenkiltä lounaalle oli aika laskea tulokset. Kotkan senioripäällikön Juha Hirven (ammunnan harrastajille tuttu nimi maailman huipulta) oli etukäteen sovittu, että nyt lasketaan joukkuetulokseen 20 parasta. Jäi kuitenkin vielä pelivaraa, jos kaikilla ei ollut paras mahdollinen päivä. Kolmen parhaan joukossa oli kaksi meikäläisiä, kympin sakissa neljä, antoi odottaa hyvääkin tulosta. Kotikenttä piti kuitenkin puolensa tälläkin kertaa. Kotkalaiset ovat kovia kotonakin, voitto jäi haaveeksi. Yhteispisteet olivat isäntien ja emäntien hyväksi 675 – 641. Selvä peli, ei jossittelua. Lähimmäs lippua väylällä 7 sentään voitettiin, Jarmo Juurinen oli tarkin. Meidän paras ladyn oli Sisko Partanen, paras mies Ilkka Ylänen. Koko kisan parhaan tuloksen pelasi Kymen Golfin Maija Tuunila, 39 pistettä.

Ensi vuonna palataan asiaan taas kotikentällä Tawastilla. Kotimatkalla mietittiin jo konsteja kotkalaisten pään menoksi. Vuosi aikaa terävöittää swingiä.

Kiitos kaikille mukana olleille! Minulla ainakin oli tavattoman hieno päivä vaikkei peli ollut parhaimmillaan. Kotkassa on aina ollut kiva käydä, vaikkei Meripäivät enää houkuttelekaan kovasti. Mukavaa porukkaa, välitön tunnelma. Toivottavasti kokevat samalla lailla meillä käydessään. Kiitos myös Lehdon Pertille, joka luotsasi meidän turvallisesti Kotkaan ja ekstrana eri reittiä takaisin kotiin. Tuli vähän kierryttyä maailmaa samalla. Matkailu avartaa!

Mukana olleena

Heikki

Vieritä ylös