Älä etsi palloasi metsästä (kilpailussa)

Opettavainen tarina palon etsimisestä, löytämisestä ja sen seurauksista. Tositapahtuma M70 SM-kisoista Lahden Takkulasta.

Eka päivänä peli sujui erittäin hyviin omaan tasooni nähden. Kun koko kisa kulki alavireisesti, riitti 86 lyönnin tulos jonnekin sijan 25 paikkeille 120 pelaajan joukossa. Kärki pelasi 81. Toisena päivänä hyvä par ykköselle. Hienosti alkoi. Kakkosväylällä oikealla vaanii hiukan piilossa estealue, jonne ekalla kierroksella löin palloni selviten kuitenkin bogeylla par 5 väylän. Tokalla kierroksella aivoissa vain yksi ajatus, ei ainakaan jälleen oikealle. Arvaatte mitä tapahtui. Hyvä lyönti, mutta hiukan liikaa vasemmalle ja puskat kahahtivat. Varapallo hiukan lyhyempänä väylälle. Ei näkynyt ykköspalloa ihan väylän reunassa. Kun ihminen on tarpeeksi nuuka, niin eihän palloa voi jättää etsimättä. Kotona on palloja kertynyt sen verran, että vaikka loppuikäni pelaisin joka väylän eri pallolla, eivät ne loppuisi. Syvemmälle metsään ja juuri kun olin lopettamassa etsinnän ja palaamassa varapallolle huomasin omani. No, pallo löytyi määräajassa, sillä jatketaan. Pelaamattomalla paikalla ei ollut mieltä jatkaa, koska lipun suunnassa taaksepäin ei voinut mennä. Kahden mailan päässä ei mitään kelvollista droppipaikkaa. Pallolta oli kuitenkin jonkinlainen linja takaisin väylälle hyvällä chipillä.. Liian kovaakaan ei voinut lyödä, koska vastakkaisella puolella väylää oli se pahuksen estealue. Tällaiselle keskitason pelaajalle vaikeasta paikasta lyöminen epäonnistuu kyllä useammin kuin onnistuu, uskokaa pois. Lopputulemana pallo hiukan lähempänä väylää mutta paikassa, josta ei todellakaan voinut pelata. Onneksi kahden mailan mitalla pääsi juuri ja juuri väylän reunaa. Siitä neljäs bunkkerin yli väylälle. Matkaa lipulle 200+ ylämäkeen. Aivot sumeana piti lähteä yrittään ainakin lähelle viheriötä. Apinan raivolla hyvä lyönti mutta liikaa vasemmalle. Entuudestaan tiesin, että ei mitään jakoa löytää. Uutta peliin ja seitsemäs lyönti. Sama tulos, hiukan vähemmän vasemmalle, mutta se ollut enää bogey-tikka, joka siellä nakutteli. Yhdeksäs lyönti edelleen vasemmalle, mutta jo lähempänä väylää. Kalliolla pari pomppua, ja onnellisesti väylälle. Siitä kymmenes viheriölle ja pari puttia. Tusina oli täysi. Varapallolla järkevästi pelaten neljäs sataan metriin, viides viheriölle ja pari puttia, seitsemän. Siis teoriassa.

Seuraavalla tiillä vielä hiukan liikaa adrenaliinia veressä, yli viheriön ja seikkailujen jälkeen korttiin kuutonen, par 3 väylällä. Kahdella väylällä 10 yli ja kisa ohi. Mukava lasketella rauhassa seuraavat 15 väylää, onneksi seura oli parasta ykköslaatua. Etuysin kolme par 3 väylää yhteensä 8 yli, siihen kakkosväylän 7 yli ja lisäksi yksi bogey. Näitä sattuu, totta puhuen harmitti!

Tarinan opetus. Tällä tasolla kilpailussa, jos palloa ei näy väylän reunassa tai ole näkyvillä väylän vieressä, älä mene metsään etsimään sitä! Järki käteen, hyväksy huono lyönti, ota rangaistus vastaan ja jatka ”puhtaaalta” pöydältä. Menetät vain lyönnin ja matkan, minä menetin paljon enemmän.

Hyviä pelejä kaikille, pitäkää järki tallella!

Heikki

Vieritä ylös