Perinteinen 10 seuran ottelu käytiin tänä vuonna Vääksyn Kanava Golfissa. Aluksi hieman historiaa, joka näin ollen tulee ylöskirjattua tulevia sukupolvia varten. Kilpailu on käynnistetty vuonna 1993 ja silloin mukana olivat Aulanko, Kuusankoski, Lahti, Messilä, Tawast ja Vierumäki, Vuonna 1998 mukaan tuli Tampere, vuonna 2012 Asikkala, Iitti ja Hartola. Ja vielä kiertojärjestys, ettei sitäkään tarvitse joka vuosi pähkäillä eli: Asikkala, Hartola, Iitti, Aulanko, Tampere, Tawast, Kuusankoski, Messilä, Vierumäki, Lahti. Nyt on sekin perimätieto siirtetty eteenpäin.
Sää oli tällä kertaa kesäisen lämmin, ehken jopa turhankin kuuma. Varjopaikkoja etsittiin ja tuulenvireitä kaipailtiin. Aika puhki taisi moni pelaaja kierroksen jälkeen olla, olihan kyseessä senioreiden peli. Ei tainnut kauhean montaa alle 60 vuotiasta mukana olla, enemmän varmaan yli 70 vuotiaita, luulisin? Viitisen tuntia matkaa taivallettiin, yhteislähdön kyseessä ollen toiset vähän pidemmän kaavan mukaan kuin toiset.Taas tuli todistettua, ettei golf ole millään tavalla tasapuolinen laji. Itsellekin sattui arpaonni heittämään etuysin kaukaisimpaan kolkkaan. No, enpä ollut yksin, mukavaa seuraa kolmen muun Heikin kanssa. Helppo kannustaa kun kaikki olivat saman nimisiä. Arpoja varmaan ajetteli, etteivät nuo kuitenkaan muista toistensa etunimiä, hyvä jos omansa. Ei ihan väärässä. Tasapuolisuuden nimissä kuulin, että oli siellä myös yksi ryhmä jossa pelkkiä Kari-nimisiä.
Kaikki meni kuitenkin varsin hyvin. Kierroksen jälkeen nautittiin aurinkoisessa säässä ulkoterassilla klubin keittiön loihtima erinomainen lounas isosta wokkipannusta salaatin kera. On siinä puuhaa kun 120 nälkäistä pelaajaa saapuu yhtä aikaa syömään. Hyvin selvisivät. Kuulin, että kokin apuna olisi ollut paikallinen kenttämestari, monitaitoista porukkaa. Mikalle pieni haaste!
Aika usein näissä kisoissa on käynyt niin, että isäntäseura voittaa. Eipä tullut poikkeusta nytkään. Tuloksia ei valitettavasti ole käytettävissäni mutta sen verran muisti vielä pelaa, että voittajan muistan. Ja sen, että Tawast tuli neljänneksi. Joukkuetulokseen laskettiin 8 parasta pelaajaa per joukkue, kun pelaajia kaikenkaikkiaan oli 12 per seura. Me keräsimme 263 pistettä (pelimuoto oli siis pistebogey) eli 32,875 pistettä/pelaaja. Aika hyvä vieraalla maalla pelattuna tai oikeastaan olimmehan me sentään kotomaassa mutta vieraalla kentällä. Viheriöt taisivat tuottaa monelle ylimääräisiä pään pyörityksiä. Aika harvoin tulee pelattua yhtä nihkeillä alustoilla. Puttietäisyyksien hallinta oli arvossa arvaamattomassa. Paras Tawastilainen oli Sisko Partanen, jonka peliä ei näytä järkyttävän mikään. Siskolla pisteitä 39 ja neljäs sija koko kisassa. Vaikka pistebogeyta pelattiin niin pakko mainita, että scr-tuloksissa hämeenlinnalaiset ottivat kaksoisvoiton. Ilkka Salonen pelasi ainoana alle kasikymppisen eli 79. Itselläkin hyvä päivä ja tuloksena 81. Ja joukkuekisassa voitettiin yksi toinen täkäläinen seura, joka parina edellisenä vuonna on menestynyt varsin hyvin!
Ensi vuonna pelataan siis kuninkaallisella Hartolan kentällä. Kutsua ei vielä saatu mutta kyllä se varmasti tulee aikanaan. Sitä ennen on aikaa tutkistella, mistä tuo kuninkaallinen nimitys juontaa juurensa. Yhteismatkalla bussissa sitten kysellään!
Mukana helteessä
Heikki
Ps. Alkaa läppärin näppäimistö vähän takkuilla ja välilyönnit jäävät aika ajoin jonnekin matkalle. Toivottavasti olette hyviä arvaamaan pitkiä yhdyssanoja.