Uutiset

Seniorit Pärnussa

Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin bägini kaapistaan ja kiiruhdin Pärnun teille. Mä kutsuin Mattia ja Pekolaa, ne vastas draivini paukuntaan…

Ja siitä se lähti. 34 pelaajan ja 4 seuralaisen perinteinen kevätmatka, tällä kertaa Viroon ja Pärnuun. Aamulla anivarhain liikkeelle, jotta ennätettiin 7.30 lautalle aamiaiselle ja ensimmäiselle tiiajalle Whiten Peach Golfiin kello 12.50. Maanantain sääennuste oli hiukan epäilyttävä ja niinpä Tallinnassa meitä vastassa oli – eivät viranomaiset – vaan kevätsade. Matkalla sade lakkasi ja toive kuivasta, siis sateen suhteen, kierroksesta nousi. Mutta, mutta… Pärnussa satoi, tuuli ja oli kylmä. Olisikohan ollut 5 astetta, ainakin tuntui, kuin oltaisiin oltu napajäätiköllä. Sitkeästi kuitenkin lähdettiin pelaamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Ensimmäiset viisaat kääntyivät takaisin jo kolmen väylän jälkeen, loput etuysin pelattuaan. Vaan eivät kaikki! Ahon Raimo ja Harilon Juha päättivät, että kun pelaamaan on tultu niin eihän tätä kesken jätetä. Saivat ansaitut huomiot palattuaan. Melkoisia sisupusseja! Ei tainnut kuivaa paikkaa miehistä löytyä. Onneksi klubilla oli sauna lämpimänä ja hyvät ruuat odottamassa.

Hyvin levätyn yön jälkeen Hedon Spa hotellissa lähdettiin kohti Pärnu Bay Linksiä. Oltiinhan siellä käyty jo kolmisen vuotta sitten, joten mielenkiinnolla odotettiin, mitä oli sinä aikana saatu aikaan. Sääkin oli paljon armollisempi. Hiukan viileää oli aamulla, mutta sade ja tuuli olivat poissa. Ihan kelvollinen golfsää. Ja olihan kenttä parantunut huomattavasti. Väylien sivustoja oli siistitty ja muutenkin kaikki näytti Varsin hyvältä. Kentän kunto, samoin kuin White Beachissäkin oli erinomainen. Hieno oli siellä puttailla.

Pelin jälkeen palattiin hotellille ja illan tullen kävellä käpsyteltiin ravintola Edelweissiin vanhaan kaupunkiin. Perinteisesti matkan illallinen nautittiin mukavassa ja kotoisassa paikassa päivän tapahtumia kerraten.

Keskiviikkona pakattiin tavarat valmiiksi bussiin ja palattiin edellisen päivän tapahtumapaikalle eli Linksille. Ilma oli vielä parantunut, nyt tarkeni jo hiukan kevyemmässäkin varustuksessakin. Ja tuulikin oli varsin maltillinen. Voin hyvin kuviotella millaista on pelata niitä rantaväyliä, kun tuulen suunta on mereltä. Siellähän ei ole tuulensuojana kuin Ruotsi ja sinne on kyllä tosi pitkä matka. Pelin jälkeen nautittiin maittava lounas klubin ravintolassa ja sitten kaikessa rauhassa suunnattiin bussin nokka kohti Tallinnaa. Perinteisesti viimeisellä laivalla kello 22.30 yli Helsinkiin. Paluumatkalla palkittiin reissun parhaat pelaajat, jotka tällä kertaa olivat naisista Sisko Partanen ja miehistä Vesa Loponen. Tiistain joukkuekisassa eniten pisteitä keräsi joukkue Heljä Brusila, Sinikka Vaittinen, Eero Manninen ja Pekka Rysä. Pitkälti aamuyöhön siinä sitten meni, ennenkuin kukin ehti kotiinsa. Taisipa seuraava päivä mennä enemmänkin lepäilyn merkeissä.

Tällaista tällä kertaa. Taisi olla kuudestoista kerta, kun matkassa oltiin. On koluttu Viroa moneen kertaan, käyty parikin kertaa Latviassa ja Ruotsissa, kerran ulkomailla Ahvenanmaalla. Vieläköhän sitä ensi vuonna jaksaisi. Ja minne? Ja onkohan lähtijöitä? Saas nähdä kun se aika koittaa!

Muistoja kirjasi
Heikki

 

Scroll to top