Perjantaina, 26.6. pelattiin Hugolla senioreiden viikkokisojen kuudes osakilpailu. Turnaus on näin ollen puolessa välissä, toiset kuusi kisaa pelataan sitten loppukesän ja alkusyksyn aikana. Tällä kertaa mukana oli 66 pelaajaa, aamu- ja iltapäivän lähdöt, ekat matkaan aamulla kello 8.30, viimeiset maalissa illalla kello 19 tietämissä. Täysi tohina kentällä koko päivän, hiukan sadetta viimeisten pelaajien piristykseksi.
Hugoa pidetään yleisesti kohtuullisen vaikeana kenttänä. Lyhyydestään huolimatta se vaatii erittäin tarkkaa peliä, muuten olet aina jonkun puun takana. Eivätkä ne viheriötkään ihan helpoimmasta päästä ole. Koitapa lähestyä ykköstä jos olet liikaa oikealla, yritä pysäyttää pallo kolmoselle kun viheriö viettää koko ajan poispäin! Muista lähestyä nelosta riittävästi vasemmalta, muuten löydät pallosi puistotieltä tai vieläkin kauempaa. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Aika harva pääsee ysillä kahdella päälle. Chippipaaria voi hyvässä lykyssä päästä edes yrittämään.
No, kun tuloksia katsoo, niin voi todeta, että kenelle on vaikea, kenelle ei! Aulangon Kirsi-Marja Kauppinen näytti muille mallia kuinka Hugolla pelataan. 40 pistettä, hattu päästä! Markku Valtonen ja Anitta Kärkkäinen keräsivät 39 pistettä, eli heillä myös Hugon metkut hallinnassa! Alle tasoituksensa pelasivat myös Timo Korhonen ja Anna-Maija Mikkotervo, joilla 37 pistettä. Kovaa porukkaa.
Parhaan lyöntipelituloksen ilman tasoituksia pelasi Timo Korhonen, jolla lyöntejä vain 75. Ero tokaan, Juha Hariloon oli selvä, sillä Juhalle lyöntejä kertyi 79. Nämä herrat olivat ylhäisessä yksinäisyydessä ainoina alle 80 pelanneina. 83 oli kolmanneksi paras tulos ja sen pelasivat Timo Sankari, Kirsi-Marja Kauppinen, Arto Tikkanen ja Ari Heikkilä. Vähän on aulankolaisvoittoinen tämä lista, mistähän se johtuu?
Itselle tämä niin kaunis Hugo on aina ollut täysi mysteeri. Muistan hyvin kun vuonna 1993 aloitin golfin peluun ja innostusta pullollaan kilpailuhenkisenä pelasin kaikki Hugon kisat vannoen, että niin kauan pelaan kunnes tulos on alle tasoituksen. Taisi mennä noin 15 vuotta kunnes totesin, että ”Mission impossible, tehtävä mahdoton”. Jos oikein muistan olen pelannut Hugolla kerran alle tasoitukseni ja se taphtui joskus kauan sitten viikkokisassa. Siitä huolimatta pidän Hugoa yhtenä maan kauneimmista kentistä. Todellinen puistokenttä, sielu lepää kierroksen jälkeen vaikka pettymys jälleen kerran kärvistelee sisuskaluja. Onhan se vaan niin hieno ja täynnä historian havinaa. Saa olla eri mieltäkin mutta ihan helposti en mielipidettäni muuta (tässä asiassa:)).
Viikkokisojen osalta palataan asiaan elokuun 4.päivänä kun jälleen kohdataan Tawastin kentällä.
Siihen saakka haavojaan nuollen
Heikki
