Senioreiden perinteinen seuraottelu Kurk Golfin kanssa pelattiin keskiviikkona, 20.5.2026 tällä kertaa Kurkin kotikentällä Kirkkonummella. Tällä ottelulla on todella vanhat perinteet, muistaakseni suunnilleen yhtä pitkät kuin Kotkankin seuraottelulla, eli yli 30 vuotta on pelattu. Alkuperäinen kiertopalkinto laattoineen on tällä hetkellä hiukan kadoksissa, joten tarkkaa määrää otteluista ei voi nyt tarkistaa. Kukaan ei taida enää oikein muistaa syntyjä syviä mutta yhteistä on ainakin kenttäarkkitehti Reijo Hillberg, jonka kynän jälkeä molemmat kentät ovat. Muistaakseni myös molempien kenttien alkuperäiset maanomistajat Mattson ja Krogius olivat tuttuja keskenään.
Kurkissahan on itse asiassa kolme ysin lenkkiä, vanhemmat alkuperäiset Valley ja Lake ja tien toisella puolella uudempi Hill. Nyt pelattiin noita kahta alkuperäistä. Ensikertalaiselle kenttä saattaa tuntua hiukan haastavalta, paljon dog leg-väyliä, muutama aika kapea, sekä lyhyitä että pitkiä par 3 väyliä, vettäkin aina välillä sopivissa kohdissa. Väylät olivat ihan kohtuullisessa kunnossa, siirtosääntö helpotti jatkolyöntiä. Viheriöt oli juuri hiekoitettu, joten ainakin minulla oli olettama nopeista griineistä mutta totuus taisi olla toinen. Lyhyeksi tahtoivat putit jäädä. Liika varovaisuus kostautui. Sää oli mielenkiintoinen. Kun Hämeenlinnasta aamulla puoli yhdeksän lähdettiin, näytti auton mittari +18 astetta. Perillä +13 vaikka mentiin koko ajan kohti etelää. Merikö siellä vielä viilensi ilmaa?
Pelimuoto oli perinteinen pistebogey, joukkueissa 16 pelaajaa, lopputulokseen 8 parasta, joista vähintää 2 ladypelaajaa. Kuten saattoi vähän ounastellakin, isännät olivat omaa luokkaansa. 10 parhaan joukossa oli vain 3 meikäläistä, Anna-Maija, Ari ja Heikki J. Isännistä 4 pelasi alle tasoituksensa, 2 tasoitukseensa. Tulospalvelu hiukan kangerteli, ensinnäkin tasoituksia ei ollut tarkistettu kilpailuaamuna niin kuin kuuluisi tehdä. Edellisen päivän viikkokisojen tuloksia ei siis ollut huomioitu. Toiseksi GameBookin käyttö aiheutti joitain ongelmia. Kävi niinkuin minullekin viikkokisoissa. Kun olin tarkistanut omani päätin pelin olettaen, että päätin oman pelini mutta ei, siinä päättyi koko lähdön peli eikä muiden tuloksia päässyt enää tarkistamaan mistään muualta kuin kisan lopputuloksista. Jos jossain oli virhe lyöntien määrässä sen saattaoi korjata vain caddiemaster. Mielestäni hiukan hankalan oloinen mutta kaikkeen varmaan tottuu. Samaa virhettä ei tarvitse tehdä kahdesti. No, niin tai näin, takkiin tuli sen verran selvästi, ettei jossittelulle jäänyt sijaa. Ainoa lohtu meille oli, että Anna-Maija Lampela voitti lähin lippu-kisan ja Olli Ruokonen pisin draivi-kisan. Jotain kotiin tuotavaa sentään.
Ensi vuonna kohdataan sitten taas kotona ja silloinhan me maksamme kalavelat korkojen kera!
Mukana joukon jatkona
Heikki
